torstai 1. syyskuuta 2016

Puolukoiden säilöminen

Puolukka, mustikka, mansikka ja moni muu! Marjasato on tänä vuonna ollut runsas ja puolukkaa tuntuu olevan kaikkialla ja kaikilla. Niinpä vaan meillekin ilmestyi kaksi sangollista tuota hapokasta herkkua. Tunnustan, etten ole oikein ollut puolukan ystävä, kun se happamena marjana on aina käynyt vähän vatsan päälle.
Makuaisteissa on eroja. Nimittäin vuosia sitten silloisella työpaikallani oli pari thaimaalaista tyttöä harjoittelujaksolla, pahimmoilleen tulipalopakkasten aikaan. Hyvin pärjäsivät, mutta mieleen jäi, kun toinen oli haltioissaan saatuaan erittäin hyvää marjajälkiruokaa työmaaruokalassa. Marja oli kuulemma pieni, punainen ja makea. Tovin googlailun ja kuvien katselun jälkeen marja osoittautui puolukaksi! Vai että makea!
Hassu juttu, makuaistikin muuttuu ja iän myötä hapokkaammat maut ovatkin alkaneet kiehtoa minua. En nyt voi sanoa, että vieläkään söisin puolukkaa paljaaltaan, saati makeaksi väittäisin, mutta pienellä sokerilisällä puolukan maku olikin loistelias niin piirakassa kuin jälkkäripaistoksessakin.

Mutta siihen säilöntään:
Pakastaminen on se ykköskonsti marjalle kuin marjalle, säilyväthän marjojen ravintoarvot siten parhaiten. Mitä nopeampi pakastus, sen parempi. Olisipa kotipakastimissakin supernopea jäädytys alhaisiin lämpötiloihin kuten teollisuudessa, silloin marjat ja muut tuotteet säilyisivät vielä paremmin.
Tuskinpa olen ainoa, joka tänä syksynä joutui hankkimaan lisää pakastustilaa kesken marjasesongin. Niin vain kävi, vaikka olin vannonut, ettei niin käy. Mutta kallisarvoinen sato täytyy saada talteen, eikä ylenmääräinen hillojen ja mehujen kanssa herkuttelu käy laatuun. Vaan eipä sinne puolukkasadosta mahtunutkaan enää kuin murto-osa, kaiken muun marjan jälkeen!

Onneksi puolukka, kuten myös karpalo ja lakka sisältävät runsaasti luonnon omaa säilöntäainetta, bentsoehappoa. Sen turvin nämä marjat säilyvät pitkään viileässä pilaantumatta!

Puolukoiden survominen irrottaa marjoista niiden omaa mehua ja siis säilöntäainetta ja marjat eivät homehdu. Kuumensin ison puhtaan lasipurkin uunissa, jäähdytin ja kaadoin puolukat purkkiin. Survoin osan marjoista (niin ohjeissa sanotaan, että ilmeisesti kaikkia marjoja ei tarvitse rikkoa), purkki kiinni ja jääkaappiin. Sieltäpä on mukava ottaa tuoretta puolukkaa pitkin syksyä, sillä tuoreen marjan maku on se kaikista paras! Ja muuten, sokeria ei lisätä, sillä sen myötä puolukka alkaa käydä.

Ja niitä muita konstejakin tuli käytettyä: keitin ihan perinteistä puolukkahilloa ja puolukkachutneyta, vispipuuroa... Mehustamisen ja puolukkatuoremehun jätin tällä kertaa väliin. Mikäli tuoreen marjan maun haluaa säilyttää mehussa, suosittelen tätä ohjetta, joka sopii moneen marjaan, mutta mustikasta on mielestäni ihan paras! Puolukkamehuun ei tarvitse lisätä säilöntäainetta, kun sitä on jo itsessään ja mehu säilyy ainakin muutamia kuukausia. Mehun voi toki pakastaakin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti