Kuva on eiliseltä, jolloin vetäydyin varjoisalle terassille suojaan paahtavalta auringolta lempikirjan ja vuosikertasamppanjan kera.
Ei vaiskaan; kuva on tuunattu, pulloa ei avattu ja päivä vierähti leipoessa (ja vähän siivotessakin-kerrankin:)). Kevään juhliin on ollut pientä kysyntää makeista paloista, joiden valmistus on ollut pakko aloittaa pikkuhiljaa, ettei kaikki jää viime tippaan.
Ensin kuitenkin jokunen kuva pikkuleivistä, jotka päätyivät työkaverin salongin tarjoiluihin. Kädet olivat aiheen ja koristelun suhteen hyvin vapaat.
Retromacaronseja taisi tulla yhteensä 80 kappaletta.
Punaisten täyte: 50 g sulatettua valkosuklaata, hiukan sitruunankuoriraastetta ja 1/2 prk mascarponea sekoitettuna. Vihreissä 50 g tummaa suklaata, 3-4 rkl mustaherukkahyytelöäa ja 1/2 prk mascarponea.
Retrokukkia. Vaalea vihreä ja vaalea punainen toistuvat liikkeen väreissä.
Käyntikortista mallattu teksti on leikattu muovikalvolle sabluunaksi; ei ihan helppoa, olkoon taiteellista: Fabello. Ruiskumaalattu elintarvikevärillä.
Pikkuleipiä oli yhteensä noin 50.
Joku aina epäilee, että kaikki onnistuu tässä keittiössä, mutta kehtaanpa nyt tunnustaa, että joskus menee ihan läskiksi: piparitaikina oli vasta numero 3; ensimmäiset levisivät muodottomiksi (kuka käski kokeilla uutta ohjetta), toisen aloitin vaahdottamalla voita ja suolaa (ihan aloittelijatason moka, kuka vaihtoi purkit?).
Narrasin vielä hiukan; ihan koko päivää en keittiössä viettänyt, vaan illalla kokoontui viinipruuvimme kuohuviinien ääreen; joukossa pari samppanjaakin, joista toinen vuosikertaa! Oli joukossa yksi bulkkikuohukin, joka kyllä erottui heti joukosta. Halvoissa kuohuviineissä painetankkiin laitettuun perusviiniin lisätään hiilidioksidi hanasta kääntämällä. Hirveen halvalla ei siis saa laatua.
Tarkempiin yksityiskohtiin menemättä vinnkinä: Samppanjoiden kanssa pärjäsi kuitenkin seurassaan edukas italialainen Rotari Riserva Brut 2007 (12,98 e) tullen pruuvissamme toiseksi.
Viinipruuvissa pääsee maistelemaan viinejä, joita ei varsinkaan hintansa puolesta tulisi hankittua. On mukava huomata, miten nenä ja makuaisti kehittyvät matkan varrella ja hauska on löytää erilaisia kieli- ja mielikuvia kuvaamaan tuoksuja ja makuja ja vertailla niitä. Huippumukavalle porukallemme on aina ilo tarjota pientä purtavaa:
Lopuksi maisteltiin tietysti macaronseja. Punaisten täyte mansikkaganache, violeteissa laventelin makuinen täyte, jossa kuivattuja laventelinkukkia on kiehautettu maidossa; siitä paksu kiisseli (kananmunaa, sokeria, maizenaa), johon lisätty lopuksi voita.
Keltaisissa muutama rkl notkeaa chverejuustoa yhdistettynä mascarponeen. Vihreissä maitosuklaata ja mascarponea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti