tiistai 6. joulukuuta 2011

Piparkakkutalo Villa Rosa


 

 Nukkekodit ovat ihastuttavia, mutta oikeiden nukkekotien tekeminen onkin jo toinen juttu. Piparinen nukketalo antaa arkkitehdille mahdollisuuden olla suurpiirteisempi, jos osat eivät ihan millilleen natsaa. Oli minulla lapsena nukkekoti, ihan perussellainen. Tyttäreni leikkeihin se ei koskaan päätynyt, vaikka tallessa onkin, mutta tämän projektin seuraaminen on toivoakseni hiukan sitä puutetta hyvittänyt.



Villa Rosa, Joulukatu 24, Naapurikaupunki.







Kynttilät on jo sytytetty. Olohuoneen pöydällä on vanha putkiradio ja tuolilla lojuu punainen shaali. Musta kissa on posliinia. Juhlapöytä on katettu valmiiksi. Tuolit on verhoiltu printtikankaalla. Vaaseissa on tuoreita kukkia. Ovatkohan vaasit, puhelinpöytä ja pylväät oikeasti marmoria vai vain taidokkaasti maalattu, kuten ennen on ollut tapana. Koiran pediltä näkee helposti talon tapahtumat.



Kauniin keittiön kivitasolla leivotaan vielä pipareita. Talouskone on tietysti valkoinen ja leivänpaahdin punainen. Sivupöydällä on lihatukki ja veitsi odottamassa kinkun leikkaamista.



Vanhassa talossa on iso posliininen pesuallas. Ruutuliina sopii keittiön värimaailmaan. Tänä vuonna porkkanat ovat jättisuuria. Ostoskassissa on patonkia ja purjo.



Yläkerta on lasten valtakunta.



Tytön sänky on oikea prinsessavuode. Kaikki on vaaleanpunaista; peitto, matto, pöytä ja säilytyslaatikot. Pöydällä on hiusharja ja peili, matolla joitain leluja ja kauniit tohvelit. Pupu ja pikkunalle lojuvat sängyllä, mutta jättinalle ei sinne mahtunut.



Pojan tohvelit ovat tietysti siniset. Pulpetin päällä ja lattialla on kirjoja. Muita harrastuksia taitavat olla jääkiekko ja koripallo. Autot kiinnostavat tottakai.



Pikkuruisen joulukuusen ympärillä on paljon lahjoja. Mutta missä ovat kaikki asukkaat? Ehkä vielä viime hetken ostoksilla? Vai sittenkin joulukirkossa?



Seinät on kuorrutettu pikeerillä. Kaikki koristeet ovat syötäviä; marsipaania, sokerimassaa, nonparelleja ja syötävää kimalletta. Katolla on tomusokeria ja hiukan kimalletta ja joitakin hopeatähtiä; ne eivät oikein kuvissa näy, mutta luonnossa kimaltavat kauniisti. Talo on vajaa 40 cm leveä ja hiukan korkeampi. Pienimmät koristeet ovat parin millin luokkaa.

Halusin lahjoittaa talon KYS:n lasten veri- ja syöpätautien osastolle lasten iloksi. Sattumoisin samaisena päivänä Kristiina Brask lauloi osastolla joululauluja kanttori Ossi Jauhiaisen säestämänä ja pääsin niistä nauttimaan;  koskettavat ja kauniit laulut herkistivät joulumielelle.

Hyvää Itsenäisyyspäivää ja mukavaa joulun odotusta!

8 kommenttia:

  1. Ihan mieletön! Kyllä on ollut näpertämistä tässä lukaalissa. Tykkäisin kanssa näpertää tälläisiä vaikka kuin, jos vain joku aina tekisi nuo piparinpaisto + liimaushommat puolestani.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä oli äärimmäisen hauska projekti, jossa mopo karkasi käsistä! Liimaaminen sujuu, kun unohtaa sulat sokerit ja käyttää paksua pikeeriä. Juustoraastimella kannattaa oikaista seiniä, mutta ei se niin vaarallista, jos palaset eivät identtisesti natsaa. Ja paistossahan ei kauan nokka tuhise :)

      Poista
  2. Ensimmäinen sana, joka munkin mieleen tuli oli MIELETÖN!!! Kaikki yksityiskohdat, värit ja kaikki, WAU!!!

    VastaaPoista
  3. On kyllä uskomattoman hieno! Tästä oli taatusti iloa osaston lapsille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sydäntä lämmitti nähdä pikku tytöt talon äärellä, hoitajilta sain ihanaa palautetta. Joulumielen sain tältä vierailulta; tunnelma ja kauniit joululaulut herkistivät. Kaikki vaivannäkö oli sen arvoista!

      Poista
  4. Upea talo, lämmin ajatus ja teko <3

    VastaaPoista
  5. Kiva! Käy uudessa myymälässä - www.teddyway.fi

    VastaaPoista